Juhannusviikonpurjehdus - osa 1

Oi että oli kylmää. Pikkuisen semmonen survival-matka oli, vaikkei nyt kamalaakaan ollut ;-) Lähdimme reissuun tiistaiaamuna ensin autolla satamaan. Käsittämätön tuuli ja pimeä taivas varmaan yrittivät jo kotona kertoa jotain. Sitten satamassa tuli rakeita. Ja vettä. Mitä? Onko tämä joku merkki? Pakattiin veneeseen tavarat sadekuurojen välissä ja uikkarien mukanaolo piti varmistaa pariin kertaan.

Suunniteltu reitti länteen oli Elisaari - Tammisaaren Sommaröstrand - Hanko - Kasnäs - Airisto - Naantali. Aika pian huomasimme, että ns. päiväpysähdykset lounasta tai välipalaa varten eivät onnistuneet, vaan piti jäädä aina yöksi. (Osin siitä syystä ettei matkaan päästy koskaan aamulla, vaan iltapäivän puolella.)

Ensimmäinen päivä tiistaina otti luulot pois. Kylmää, sadetta, höykytystä Upinniemen selällä (ei edes siis vielä se kuuluisa Porkkalan selkä) ja hieman pelkoa Amiraalin ja lasten puolelta pysyykö vene todella pystyssä ja kaikki kyydissä. Lapsetkin halusivat olla sitloodassa, koska sisällä olisi voinut tulla paha olo. Eikä äiti vaan pystynyt menemään sisälle heidän kanssaan... Vastatuuli ei yhtään edistänyt matkantekoa (tuuli luoteesta, ennustettu maks. 10 m/s) ja lähes koko matka Elisaareen oli kryssimistä. Myöhemmin seuraavana päivänä luimme, että tuuli oli puuskissa ollut 14 m/s. Arvata sopii, ettei lasten kanssa semmoiseen höykytykseen oltaisi lähdetykkään, mutta tulipahan kokeiltua. (Meillä ei ole tuulimittaria - ehkä hyvä niin, muuten olisi pelottanut enemmän.)

Perillä laitoimme auton sisätilalämmittimet kuivattamaan venettä ja vaatteita ja teimme kierroksen maissa. Kiva paikka tuo Elisaari, eikä ollut ruuhkaa. Satamamaksu oli 18 euroa sähköineen ja suihku 3 euroa. Huussit löytyi ja vesi-wc käsisuihkulla (naiset arvostavat tämmöisiä juttuja). Saatavilla myös sauna itsepalveluperiaatteella, mutta maksua (13 euroa tunti) vastaan sekä grillauskatos polttopuineen, mutta oma ritilä olisi makkaroille/pihveille tarpeen. Pikkuinen hiekkarantakin löytyi ja lapsille pari leikkitelinettä. Kovin kattavasti emme satamaa kolunneet, sillä nukkumaan piti päästä, jos vaikka "aamulla" lähtisi kohti seuraavaa etappia. Seuraavassa kuvassa aamun realismia. (Sorry, tarkkaan harkittu sisustus ei näy tuon lakana-, tavara- ja ihmisvuoren alta ;-)

Keskiviikkona pääsimme matkaan kahdelta iltapäivällä. Matka jatkui Tammisaarta kohden ja Sommarölle. Matkasta on vain kännykkäkuvia, taisi vähän tuulla vastaisesti. Kamera ei ole mikään sukelluskamera, joten se pysyi sisätiloissa. (Eikä sitä olisi sieltä heti löytänytkään - tavarat vähän etsivät paikkaansa koko reissun ajan.) Lapset halusivat taas olla ulkona ja oli kyllä vähän parempi keli ja ilma kuin edellisenä päivänä. Alla olevat kuvat on otettu pienen ruokatauon jälkeen (löytyi sopiva tyyni suojapaikka Tallholmenin eteläpuolelta ja laskimme ankkurit). Ruokana oli Aurajuustobroileria, paistettua fenkolia ja couscousia.

Ruokahetken jälkeen oli vähän aurinkoisempaa, mutta Amiraali puki silti sadevaatteet vielä päälle. Tuli niin vilu jo alkumatkasta. Kummatkin lapset taisivat lopulta istua ja nu(o)kkua sitloodan pohjalla, eikä kuulemma ollut vilu. Paitsi ehkä juuri ennen kuin pääsimme perille. On muuten vähän hankalaa kryssiä, kun lapset istuvat köysien päällä tai liian lähellä. Köysiä pitää kiristää vauhdilla ja kyynärpää voi osua toisiin. Onneksi 6-vuotias jo uskoo, että missä pitää istua, jottei satu mitään. Kolmivuotias taas haluaa pitää aina jostain kiinni ja oma life-line ei ole ilmeisesti tarpeeksi tukeva tähän hommaan. Maston takastaagista/kukonjalasta saa pitää kiinni, mutta isopurjeen levangista ei. Tosin tämän lapset olivat jo oppineet aiemmilla reissuilla. Nyt vaan oli ehkä enemmän tarvetta pitää kiinni.

Sommaröstrand oli ihana paikka. Myöhään illalla (klo 22) hirmu autio ja hiljainen (niinkuin pitääkin - hiljaisuus klo 22-06), mutta onneksi oli vielä satamaemäntä paikalla ja löysimme muutakin kuin huussit. Vesivessat ja suihkut olivat siistit ja toimivat. Minigolfia tarjolla. Grillauspaikka rannassa. Paras tiskipaikka ikinä lämpimällä vedellä, harjoilla ja pesuaineella varustettuna. Maksu (27 euroa) sisälsi kaiken tarpeellisen sähköt mukaanlukien (sauna erikseen). Seuraavana päivänä kaupastakin löytyi jäätelöä, pullaa, bensaa...

Aamiaiseksi teimme lettuja. Maitojauhetta oli mukana varalla, mutta testasimme sitä näihin lettusiin jo ennen maidon loppumista. Pakkauksen ohjeella mentiin. Lisäksi mummun omenahilloa ja mansikkasosetta. Kermavaahtoa emme vatkanneet, mutta sekin olisi onnistunut Tupperwaren Smooth chopperilla ;-) Jääkaapin lisäksi meillä oli mukana kylmälaukku, jossa oli jäisenä mukana maitopurkkeja, mansikkasosetta, jauhelihaa, pari herne-maissi-paprikapussia ja kylmäkalleja. Jääkaapissa saa jäädytettyä aina pari kylmäkallea uudestaan, joten pitkillä reissuilla (ja viileällä säällä) tuo kylmäsäilytyskapasiteetti riitti hyvin. Tosin ylimääräinen iso kylmälaukku vie paljon tilaa ja mieluummin sen tilan käyttäisi vaikka takkien ja kelluntaliivien ripustukseen.

Palataan linjoille Juhannuksen ja Hangon myötä!

~ Amiraali ~

Hyvän tuulen päiväretki

Joskus käy niin, että vaikka tekemistä riittäisi kotona ja puutarhassa, niin on ihan pakko noudattaa tuulen kutsua :-) Luvattiin jopa 8 metriä sekunnissa lauantaille ja mehän pakkasimme eväät kassiin aamusella ja ajelimme satamaan.

Varmuuden vuoksi mies oli vienyt edellisenä iltana tyynyt ja täkit veneeseen ja varmistanut jääkaapin toiminnan. Mukaan tuli aurinkorasvaa, uikkarit, jauhelihaa (jos vaikka määränpäässä ei olisi ravintolaa, joka olisi äidille sopinut oikein hyvin), banaaneja, leipiä, juotavaa ja lukemista.

Ja ylläolevassa kuvassa kaikki on hyvin, vatsat täynnä ruokaa ja kotimatka on alkanut. Alkumatkasta ei ole kuvia, koska kryssimme ja piti pitää kiinni veneestä ja välillä lapsista... Nopeus oli parhaimmillaan 7,1 solmua ja välillä vähän vesi pärskyi naamallekin.

Tuulta oli todellakin ihan eri tavalla kuin koskaan ennen. Purjeet haukkasivat tuulta heti ja vene kallistui kunnolla. Ei siinä mitään, sehän on purjehtimista. Mutta purjeiden nosto tapahtui vähän liian äkkiä, eikä Amiraalilta lupia kyselty. Lapsilla ja Amiraalilla oli lounas kesken ja siinä sitten kaatui mukit parin ihmisen syliin ja alkoi vaatteidenvaihtorumba. Meillä oli kesävaatteet ja takit eli aika nopeasti tyttö sai kuivaa päälleen ja Amiraali ajatteli omien housujensa varmaan kuivuvan tuulessa. Niinkuin kuivuivatkin. Vastaisuudessa: "Sopiiko nostaa purjeet?"

Tuulta siis riitti ja lapsilla tuli kylmä. Mutta kajuuttaan ei ollut kovin ihana mennä (ihan hiukan väänsi vatsaa). Amiraali sitten piti pinnaa ja Capteeni sai hakea lasten housut ja oman takkinsa. Amiraali kesti caprihousuissaan (yläosassa t-paita, fleecetakki ja purjehdustakki), sillä tuuli ei osunut kuitenkaan sitlootaan. Hanskat piti kyllä pukea ja vähän tuli jopa villasormikkaita ikävä. Talvivaatekassi oli juuri päivitetty ja villasormikkaat jäivät kotiin pipoista puhumattakaan. Ne siis takaisin kassiin! Nuorempi sanoi, ettei halunnut tämmöisiä aaltoja! Ja sitten hän onneksi nukahtikin sitlootan pohjalle istuintyyny laitaa vasten. Mahtoi olla mukavaa. Ja herätessään reppana valitti pahaa oloa ja itki. Että on se purjehdus tätäkin.

Suunnitelmana oli mennä Inkooseen Jakobshamniin, mutta lounaistuuli ja Porkkalanselkä ei sitten houkuttanutkaan. Ja nälkäkin oli, kuinkas muuten. Päätimme sitten suunnata Stora Hälsön luonnonsatamaan, joka olisi taatusti tuulilta suojassa. Ja sinne oli monet muutkin suunnanneet ja kaikki paistattelivat päivää kesäasuissaan. Meillä oli vieläkin vilu, mutta aurinko onneksi lämmitti meidät nopeasti ja saimme spagetit kiehumaan ja bolognesekastikkeen porisemaan. Oli muuten hyvää... Ja isi oli taas paras kokki :-) Äiti otti vähän rennommin ja ajatteli, että luomupunaviini lämmittää kylmiä sormia. Oli mukavan mieto ja helppo viini, pahvitölkissä: Ciao Organic Sangiovese (Italia).

Stora Hälsössä on laituri ja grillauskatos. Taitaa olla saunakin pienen patikoinnin takana, mutta emme edes nousseet maihin, kun laituri oli tullessamme täynnä. Meillä oli kaikki tarvittava veneessä. Vanhempi tyttö kokeili kalaonnea ja sai saaliksi suuremman levätupsun kuin viimeksi. Ehkä ensi kerralla tulee jo kala?

Sitten iski tarve saada jälkiruokaa. Meillä oli mukana hiukan viikolta jäänyttä lime-juustokakkua, mutta onhan tuore leipomus aina vertaansa vailla. Omnia Oven pääsi siis testiin. (Meillä ei todellakaan ole mitään uunia pikku pentterissämme: vain kaksiliekkinen spriikeitin.) Omnia siis on liedellä toimiva uuni ja kyllä sponge cake -onnistui niin hyvin, että leivomme toistekin! Resepti Omnian omasta vihosta ja saksan (tai pekaani) pähkinärouheen tilalla gojimarjoja ja cashewpähkinöitä. Tämä ei ole mikään maksettu mainos, vaan pelkkä hehkutus :-) Että jollain on välähtänyt, kun on tuon uunin keksinyt. Ajatelkaa: tuoretta leipää ja kakkua veneessä. Tai joka arjen helpottajaa makaronilaatikkoa. No kyllä tässä vielä gourmet-ruokiinkin päästään sitten kun lapset ovat vaikka viisi vuotta vanhempia.

Omnia Oven in action. Kantta ei pidä tarpeettomasti nostella.

Kakku valmis

Ulkoa rapsakka ja sisältä pehmeän kostea ja mangohillon kanssa vielä maukkaampaa

Lapsillakaan ei ollut tarpeeksi takkien alla menomatkalla ja sen tilanteen korjasimme paluumatkalla. Spinnu saatiin tällä kertaa vähän paremmin laitettua - viimeksi jäi roikkumaan liian alas. Sitten tuuli jo laantuikin 2 metriin sekunnissa, emmekä taaskaan päässeet etenemään. Mentiin moottorilla lopun matkaa ja kellokin oli jo kymmenen illalla. Kaakaokupilliset vielä hörpittiin ja syötiin vähän pähkinöitä iltapalaksi. Kyllä meitä väsytti, mutta oli ihana päästä omaan tukevaan, paikallaan pysyvään ja lämpimään sänkyyn. (Ei lämmitin toimi vieläkään: hyvä ettemme jääneet yöksi minnekään.)

Amiraalia pikkuisen heikotti takastulomatkalla - pää jo tottui aaltoihin ja niiden loppuessa ei enää ollutkaan hyvä olla. Ja seuraavana päivänä oli ihan krapulainen olo, koska oli nestehukkaa (viiniä otimme ihan maltillisesti, ettei se nyt siitä johtunut).  Ensi kerralla pitää siis pitää nestetankkauspäivä etukäteen, sillä veneessä ei voi juoda tarpeeksi, jos ei halua mennä kajuuttaan vessaan voimistamaan pahaa oloaan. Juuri nyt purjehdus ei tunnu ihan täysipäisen hommalta, jos seuraavakin päivä menee ihan huiliessa. (Monilla varmaan on näitä "pikkuisen heikko olo" -päiviä, mutta itselläni on niin kiire elää elämää, etten ole enää krapuloita harrastanut. Toleranssi on kyllä ihan onneton, että voi kai ne pari viinilasillistakin olla liikaa.)

Nuorempaa vähän väsytti takaisintulomatkallakin ja fleecepeitto toi turvallisuutta ja lämpöä. Siskokin piti kädestä, mutta äitiä kai olisi kaivattu enemmän. Äiti joutui liian usein ohjaamaan venettä, kun isä vaihtoi purjeita ja kävi vähän väliä katsomassa miksei gps-plotterin virta pysynyt päällä. (Tosi kiva ohjata, kun ei näe kaikua. Väylällä tietysti jos pysyy, niin reitti on selvä, mutta kaiku luo turvallisuuden tunnetta.) Jääkaappi ei ollutkaan energiasyöppö, vaan liitännöissä on jotain vikaa. Niitä siis pitää korjailla ennen seuraavaa reissua. Auringonlaskunkin näimme tällä matkalla, vaikka se olikin ihan lasten nukkumaanmenoajan ulkopuolella. Mutta eihän kesällä nukuta!

Seuraavaa reissua odotellessa (ilolla ja kauhulla)...

~ Amiraali ~