torstai 24. huhtikuuta 2014

Tuuli vie, tuuli tuo, ensin sormen nappaa, sitten sielun juo...

Purjehdus! Kyllä se vaan nyt saa tuulta alleen tämä(kin) harrastus, vaikka vene on vasta laskettu veteen. (Laskupäivä 23.4.) Ei edes rikattu vielä...

Tässä on veneestämme kuva, joka on nettiveneen myynti-ilmoituksesta. Haasteena onkin saada kuva omasta veneestä täysissä purjeissa.



Perhepurjehdusta siis luvassa neljän hengen miehistöllä. Ihan kylmiltään purjehtimista ei tarvitse aloittaa. Mies on koko ikänsä ollut veneiden kanssa tekemisissä ja suorittanut rannikkolaivurikurssit, harjoitellut optimistijollalla ja Still 380 -luokan veneellä. Minullakin on takana peräti viikon purjehdusreissu ja luettua kirjallisuutta... Lukutoukka oppii (tai luulee oppivansa) kirjoista, ja nykyään tietenkin myös kanssabloggaajilta ja Pinterestistä.

Aikuisten lisäksi seilaamaan lähtevät kaksi tyttölastamme, W (6 v., minimurkku) ja L (3 v., uhmatuhma). Heillä ei ole kuin moottorivenekokemusta ja sitäkin vain rippunen. Mutta olisi ihanaa, jos tästä tulisi koko perheen harrastus ja lapset oppisivat käytännön kautta taitaviksi merenkävijöiksi ja luonnosta nauttijoiksi. Haastetta aikuisille tuo uusi vene, joka on isompi kuin millä olemme koskaan menneet sekä nuo kovaääniset ja omapäiset lapset. Anteeksti jo etukäteen satamakumppanit, kun meidän veneestä kuuluu elämää ja ölinää. Mutta toki välillä kauniita sulosävelmiäkin ala Alan Menkenin.

Emme juurikaan matkustele ulkomailla erinäisistä syistä ja siksi kotimaan matkailuun voi mielestämme panostaa hankkimalla jonkin kakkoskodin. Mökkeily ei ole meidän juttumme, sillä omassa talossa ja tarhassa riittää sen tyyppistä askartelua. Autoilustakaan emme juuri nauti, jos niinkuin vaikkapa matkailuautoa ajattelee. Vene siis kuulosti tuossa talven pimeimpänä hetkenä oikein nappiostokselta ratkaisemaan tulevien kesien lomailu"ongelmat". Ja tietenkin purjevene sekä ekologisista että perinteisistä syistä: voisi olla yhtä luonnon kanssa. (Sorry lapset: ei vieläkään Disney Worldiin tai Lego Landiin.)

Purtemme on pieni FinnExpress 74. Semmoiset 7,4 m eli 24 jalkaa. Sieltä löytyy neljä makuupaikkaa (oikein takahytti), pikkuinen pentteri (keittiö) ja WC. Kokoluokkaansa nähden tilaihme ja meidän hankintabudjettiin passeli. Tiedän jo etukäteen, että pikkuinen tuo omamme tulee satamissa olemaan verrattuna naapuriveneisiinsä, mutta yritämme koko perhe mahtua siihen. (Minun tuntevat tietävät kyllä, että esim. lentomatkalle en edes lähde, kun en saa kaikkea haluamaani pakattua mukaan...) Alkukaudesta on vaatetta ja kenkää vähän enemmän mukana, mutta retketkin lyhyempiä. Sitten varsinaiselle lomareissulle toivottavasti saa pakata enemmän uikkareita ja vähemmän toppavaatetta.

Tässä vene telakalla kotipihalla. Mies jaksoi maalata ja hioa ja maalata ja hioa... Ja lopuksi myrkkymaalit.



Hirveästi puuhaa ennen kautta. Mies on jynssännyt koko veneen sisältä ja ulkoa (vene oli viime kesän maissa, niin eipä kukaan varmaan tehnyt syyssiivousta). Pesty ja öljytty on myös tiikkiset osat. Mitään ei ole vahailtu eli kiiltoa voi puuttua, mutta ei nyt ole jaksanut/ehtinyt. Olen pessyt verhoja ja patjanpäällisiä. Mitään tekstiilejä emme uusi tänä kesänä, ainoastaan yhden homepilkkuisen vaahtomuovipatjan. Kunhan vähän käytössä näkee mikä toimii ja mikä ei, niin on ensi talvi aikaa miettiä hankintoja. Sprayhood pitää uusia ja sen ompelu on kesken. Sprayhoodin ompelusta tulee Tekstiilit ja tortut -blogiin vaihekuvia, kunhan työ valmistuu.

Hankintoja tulee tehtyä sitä mukaa, kun niitä tulee mieleen. Periaatteessahan vene on katsastuskunnossaan purjehduskelpoinen, mutta viihtyvyys vaatii vähän työtä. Ruoka ja nukkuminen on merellä varmaan vieläkin ihanampaa kuin kotona ;-)

Ohoi, pian nähdään! Maston nostoa olisi tälle päivälle vielä luvassa...

~ Amiraali ~


(Otsikko vähän lainattu ja mukaeltu Chisulta, joka on ihan lempiartistini.)